Ristinkantajat ry:n toiminnan lähdettyä käyntiin, oivalsimme melko pian tekevämme green care -toimintaa. Pikku hiljaa myös Suomeen rantautunut toiminta alkoi nousta muutama vuosi sitten myös mediaan ja sitä kautta tulla tutummaksi kaikelle kansalle. Olemme omalta osaltamme pyrkineet tekemään käsitettä tutuksi täällä Sotkamossa. Ja edelleen sillä tiellä jatkamme. Mutta mitä se siis on? Kunhan ollaan metsässä tai eläimen kanssa, sekö riittää?
GREEN CARE -KÄSITTEITÄ
Green care on luontoon ja
maaseutuympäristöön liittyvää toimintaan, jolla edistetään ihmisten
hyvinvointia ja elämälaatua. Se kattaa monia menetelmiä, joita käytetään
tavoitteellisesti ja vastuullisesti. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät
muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla.
Toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle, mutta luonnon
elementtejä voidaan tuoda ja käyttää myös kaupunki- ja laitosympäristöissä.
Kansainvälisesti
hyvinvointipalvelujen tuottaminen maaseutuympäristössä on voimakkaasti
nousussa, ja alaan liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa on käynnistynyt
viime vuosina. Kehityksen kärkimaita ovat mm. Alankomaat, Norja, Iso-Britannia
ja Italia. Esimerkiksi Hollannissa on keskitytty hoivamaataloutta tukevien
valtakunnallisten rakenteiden kehittämiseen.
Green care on sosiaalinen
innovaatio, sillä se yhdistää uudella tavalla tuottajatahot ja verkostot
(julkinen, yksityinen, kolmas sektori, eri ammattikunnat, vapaaehtoistyön),
toimialat (sosiaali- ja terveys, kuntoutus, kasvatus, maa- ja metsätalous,
matkailu), menetelmät (luonto, kuntoutus, psykologia, yhteisökasvatus, maa- ja
metsätalous) sekä toimintaympäristöt (luonto, maatila, urbaani ympäristö).
Hyvinvointia ylläpitävien rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä, sillä
terveydenhuollon rajalliset resurssit eivät riitä kaikkiin nykyisiin
tarpeisiin. Ammatillisen osaamiseen vaatimuksista ei kuitenkaan tingitä.
Green care -käsitteen (Green care,
Farming for Health, Social Farming, Care Farms) suomenkielisenä vastineena on
alettu käyttää termejä vihreä hoiva, vihreä voima ja vihreä virkistys. Näillä green care voidaan jakaa eri tasoisiin
toimintoihin. Vihreästä hoivasta on kysymys silloin, kun palvelut tuotetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön alaisuudessa terapian ja kuntoutuksen tarpeisiin.
Esimerkiksi maatiloilla sijaitsevien hoivayritysten yhteydessä voidaan puhua
hoivamaataloudesta, mutta termin ulkopuolelle jää vielä monia
maaseutuympäristöä hyödyntäviä palveluja, joiden taustalla ei ole maatilaa.
Vihreällä voimalla ja vihreällä
virkistyksellä tarkoitetaan ennaltaehkäiseviä ja terveyttä tukevia
hyvinvointipalveluja, joille on akuutti ja jatkuvasti kasvava tarve.
Suomalaista luontoa on osattu hyödyntää matkailupalvelujen tuottamiseen, mutta
yhtälailla se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet monenlaiseen luonnossa
tapahtuvaan virkistymiseen, elpymiseen ja voimaantumiseen. Luontoelämyksiin
pohjautuvilla palveluilla voidaan tukea vaikkapa työssäkäyvien jaksamista,
suojata mielenterveyden ongelmilta tai auttaa ikäihmisten toimintakyvyn
ylläpitämisessä.
Luonto- ja eläinavusteiset
menetelmät voidaan ottaa käyttöön myös kasvatustyössä. Koulun ulkopuolinen
oppiminen, esimerkiksi luontoretket ja maatilavierailut tarjoavat omakohtaisia
elämyksiä ja kokemuksellista oppimista, mikä täydentää hyvin koulujen tietopainotteista
opetusta. Luontosuhteen syvenemisen ohella voidaan opetella myös sosiaalisia
taitoja. Green caren yhteiseen arvoperustaan ja periaatteisiin kuuluvat luonnon
vastuullinen ja tavoitteellinen käyttö henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin
lähteenä, asiakkaan kunnioitus, eläinten ja luonnon kestävä käyttö sekä
toimialojen yhteisten pelisääntöjen ja normien noudattaminen.
Green care on kattokäsite
monenlaisille luontoa hyödyntävälle, terapeuttiselle, kuntouttavalle ja
elämänlaatua edistävälle toiminnalle. Menetelmät voidaan jakaa monella tavalla,
eräs tapa on jaotella ne neljään pääluokkaan (Kuva 1): eläinavusteiset
menetelmät, luontoavusteiset menetelmät, hoivamaatalous sekä viherympäristön
kuntouttava käyttö. Kukin luokka sisältää useita eri menetelmiä. Ekopsykologia muodostaa keskeisen
perustan kaikelle green care -toiminnalle. Siinä ihminen nähdään osana muuta
luontoa. Tällöin myös ihmisen ja luonnon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Laajempana tavoitteena on ehkäistä ihmisen vieraantumista luonnosta ja auttaa
rakentamaan kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa.
|
Kuva
1. Luontoavusteisia menetelmiä (www.gcfinland.fi). |
Green caren peruselementtejä voidaan
katsoa olevan luonto, toiminta ja yhteisö. Luontoa käytetään edistämään,
vahvistamaan tai nopeuttamaan asetettuja tavoitteita. Eläimet ovat yksi
keskeinen osa green care -toiminnan luontoelementtiä. Toiminta yhdistää ihmisen
ympäristöönsä ja luo mahdollisuuden kokemuksille ja oppimiselle. Tekeminen ja
uuden oppiminen tuottaa mielihyvää ja aktivoi fyysisesti. Luonnossa toimiminen
voi olla myös vähäeleistä, kuten maiseman tai eläinten havainnointia ja
rauhoittumista, sillä luonto itsessään tekee toiminnasta elämyksellistä.
Yhteisö mahdollistaa osallisuuden.
Vuorovaikutteisuus kiinnittää yksilön yhteisöön ja tarjoaa hyväksynnän tunteen.
Parhaassa tapauksessa yhteisön tuki suojelee terveyttä ja lisää toiminnan
vaikuttavuutta. Osallisuus green care -toiminnassa voi syntyä paitsi
vuorovaikutuksessa ihmisten, myös eläinten, luonnon tai tietyn paikan kanssa.
Hevostallilla tai maatilalla voidaan harjoitella kuulumista yhteisöön, jonka
kokeminen on askel yhteiskunnan jäsenyyteen. Kuten sosiaalipedagogisessa
työssä, myös green caressa on keskeistä toisen ihmisen kohtaaminen,
vuorovaikutus ja pedagoginen suhde. Ohjaaja ei toimi pelkästään tiedon
lähteenä, vaan erityisesti erilaisten kasvatuksellisten tilanteiden
mahdollistajana. Vuorovaikutus on luontevaa toiminnan ohessa.
ps. Tänään ensimmäisenä adventtina Ristinkantajilla on päivä täynnä green carea! Päivällä vietämme talliyhteisön pikkujouluja koristellen tallia sekä hemmotellen hevosia reikiajelun lomassa. Illalla
Ristinkantajien ,
Sotkamon seurakunnan tyttö- ja poikatyön (varhaisnuorisotyö) sekä
Sotkamon koiraharrastajien yhteinen Ellu Eläintaitokoulutuksen porukka tapaa Kainuun kaverikoirat seurakuntatalolla.
(Blogissa käytetty otteita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen käyneiden Heidi Kotilaisen sekä Maija Lipposen projektitöistä: Green care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta erityistä tukea tarvitsevien alakoululaisten pienryhmässä sekä Green care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta yläkoululaisten pienryhmässä. Kokonaiset projektityöt saat luettavaksi sähköpostilla, ole yhteydessä ristinkantajat@ristinkantajat.fi).