maanantai 28. lokakuuta 2013

Mökittymisen aika

Minun sisäinen ääni kertoo, että nyt on aika mökittyä. Alkaa se aika vuodesta, jolloin ollaan kotona perheen kanssa kaikki liikenevä aika. Kaikki talven ruoka pitäisi olla nyt hamstrattu pakkaseen ja kellariin. Hirvenlihat ja puolukat. Lehmää meillä ei vielä ole, pojan toivomuksesta huolimatta, joten maitokauppareissuja tarvitaan aina silloin tällöin.

Aivan ei nykypäivässä pääse mökittymään, siitä meillä pitää kaksi asiaa huolen. Eläimet ja asuntolaina. Jälkimmäinen vie minut pois kotoa arkisin yli yhdeksäksi tunniksi. Siinä ehtii jo hoitaa sosiaalisiasuhteita päivän tarpeeksi. Silloin tällöin pankkitilille saapuu korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Harvemmin kuitenkaan niin paljon, että siihen olisi tyytyväinen, enemmänkin rahaa kuluisi jos sitä jostain tulisi.

No eläimistä minua liikuttaa koira. Saimme nauttia uudelleen tulleesta syksystä ja voimaantua pimeästä koko perheellä, kun koiramme piti päästä kakkalenkille. Otsalamput loivat turvaa ja sen verran valoa että nähtiin tulla kotiin, taajaman katuvaloista huolimatta syksy on todellakin pimeää aikaa. Olo lenkin jälkeen oli hyvä!

Joka päivä ajelen myös hevostallille, perheen kanssa tai satunnaisen onnellisina päivinä ilman perhettä. Töiden jälkeen saattaisi mökittyminen olla paikallaan, mutta hevonen ei pärjää ilman heiniään ja karsinakin pitää puhdistaa jos talliin meinaa hevoset ottaa. Liekkö juoneet tarhan vesiastiankin tyhjäksi. Äkkiä tallihommissa tulee hiki ja askeleitakin jonkin verran. Voi sitä riemua jos aikataulu antaa myöten lähtä hepan kanssa kävelylle taluttaen tai joskus saatan ratsastaakkin. Ja silloin onnistaa kun hyvä ystävä on tallilla samaan aikaan.

Mistä jäisinkin paitsi, mikäli nukkuisin nyt talviunet otsojen tapaan. Syksyn rankkuudesta, mutta kummallisella tavalla kiehtovasta pimeydestä. Talven odotuksesta ja riemusta kun vihdoinkin pysyvästi maailma valaistuu uudelleen. Sitä odotellessa.


lauantai 19. lokakuuta 2013

Tähtihetkiä

Seison hevosen ja tytön vieressä. Tyttö harjaa hevosta rauhallisin ja varmoin ottein.
Näen hevosesta, että se nauttii.
Kerron tytölle näkemästäni: "Sinua ei jännitä vaan osaat rauhallisesti käsitellä hevosta".
Tyttö vastaa: "Ei minua jännitä kun sinä olet siinä."
Jatkamme rauhallista hetkeä hevosen karsinassa.
Kun tulee aika harjata hevosen pää, hevonen palkitsee hoitajansa laskemalla päänsä tytön syliin ja huokaisee.
Näin on kaikilla hyvä olla.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Luonto on ulkona

Luonto on ulkona. Mene ulos.

Meille syntyi poika huhtikuussa. Olin tehnyt tätä ennen töitä seitsemän vuotta suunapäänäpersienä.
Jonkin oli muututtava ja jotain oli keksittävä liian työnteon tilalle.

Seitsemän vuoden lauantait ja sunnuntait katselin haikeana ulos luontoon verstaan ikkunasta. Tuntui, että luonto oli suljettu minulta, tai ei se mitään ollut suljettu, vaan minä olin sulkenut omilla toimillani itseni luonnon ulkopuolelle. Tunsin olevani vankilassa omassa verstaassani.

Olen aina suuresti kaivannut luontoon ja niinpä päätinkin, että aloitan uudelleen valokuvausharrastukseni; harrasteen minkä olin vuosia sitten jättänyt taka-alalle juurikin työkiireiden vuoksi. Aluksi aloitin kuvaamaan töyhtöhyyppiä aamuisella vaunuja työnnellessä. Seuraava kohde oli suopöllö.

Olin haltioissani: oli uskomattoman pysäyttävää katsella suopöllöä okulaarin läpi; ikäänkuin maailma olisi pysähtynyt. Se on kummallista kuinka terapeuttista pelkkä luonnossa oleminen on. Seitsemän vuoden yritysmaailmassa riutumisen jälkeen on ollut kovinkin terapeuttista istua vain ja kuullostella luonnon ääniä.

Olen pohtinut, miksi metsässä oleminen rauhoittaa mieltä. Luonto itsessään ei ole sen todellisille eläjille mikään kevyen irtioton paikka tai harrastelun mukava raami. Luonnossa on jatkuva elämisen ja kuolemisen kamppailu ja siinä kamppailussa todellakin vahvin voittaa. Ehkäpä juttu on siinä, että peli on reilua ja luonnollista, toisin kuin meidän ketkuloiden maailmassa, missä valitsemme puolemme sen mukaan kuka maksaa parhaiten ja olemme valmiita vaihtamaan puolemme sujuvasti. Korpit tosin saattavat tehdä poikkeuksen, mutta eivät nekään kaveriaan petä.

Niin, luonto on ihan pihalla - ole siis pihalla aivan rauhassa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Mitä on sosiaalipedagoginen hevostoiminta?

Se sopii kaikenikäisille, tytöille ja pojille, naisille ja miehille. Se on talliyhteisön tasa-arvoisena jäsenenä toimimista ja hevosen hyvinvoinnista huolehtimista. Se on vuorovaikutusta eläinten ja ihmisten kanssa. Se antaa pieniä ja suuria elämyksiä, jotka kantavat arjessa. Se on toimintaa, jossa jokainen pääsee osallistumaan ja osaa.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan juurruttaminen Suomeen alkoi keväällä 2001, kun Suomen Ratsastajainliitto käynnisti "Ratsastuspedagogia ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä" -kehittämishankkeen. Hankkeen projektipäällikkö Kari Koistinen määritteli sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteeksi lasten ja nuorten sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemisen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa.

Talliyhteisö käsittää hevoset ja kaikki tallilla kävijät sekä ympäröivät sidosryhmät. Meidän tallimme yhteisö tarkoittaa kaikkia hevosten kanssa harrastavia lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan, meitä aikuisia ohjaajia ja hevosenomistajia, naapureita ja kyläyhteisön jäseniä, jotka auttavat tallin töissä sekä hevosia ja muita eläimiä. Hevostoimintamme sisältää kaikkia tallilla tehtäviä askareita: tallin siivoamista, hevosen hoitamista ja ruokkimista, vedenkantoa, laitumista ja tarhoista huolehtimista, varusteiden huoltoa, puomien maalausta ja niin edelleen. Hevostoiminta eroaa ratsastuskoulutoiminnasta siinä, että ratsastuksen oppiminen ei ole päämäärä. Hevosillamme voidaan myös ajaa, mennä agilityä, tehdä talutus- tai valjastusharjoituksia, käydä luontoretkillä, opettaa temppuja tai vaikka pitää kauneuskilpailut!

Sosiaalipedagoginen talliyhteisö on kasvatuksellinen yhteisö: aikuisten vahva läsnäolo ja ohjaus kasvattaa vastuullisuuteen ja luo turvallisuutta. Haluamme antaa tallillamme vastuuta lapsille ja nuorille, mutta niin että se sopii ikäkauteen ja kunkin edellytyksiin. Aikuiset vastaavat toiminnan turvallisuudesta, joskus tiukoinkin säännöin. Haluamme myös välittää esimerkillämme hyviä eläintenkäsittelytaitoja.