MAALLA ON MUKAVAA -PIENRYHMÄ ALAKOULULAISILLE!

“Pursi kaunis kiikuttaa

somasti sen soutajaa!

maamies peltoon pehmeään

kylvää, kyntää siementään

Lapset kukkakimpuillaan

koristavat hiuksiaan,

riemulaulu verraton

kaikuvi: "nyt kevät on!"

MAALLA ON MUKAVAA - pienryhmätoiminta on tarkoitettu lapsen arjen ja elämänhallinnan tueksi. Lasten kanssa vietetään aikaa maaseutuympäristön keväisessä luonnossa liikkuen, luonnon eläimiin sekä erilaisiin kotieläimiin tutustuen, työkoneita ihmetellen, leikkien sekä rohkaistuen vaikkapa pienelle ratsastukselle. Jokaiselle kerralle kokoonnumme hevostalliin ja opettelemme hevosen hyvinvointiin liittyviä asioita. Olemme yhdessä ja opimme uutta!

Alakoululaisten ryhmä kokoontuu sunnuntaisin 17.4., 24.5,(ei 1.5 Vappupäivänä) 8.5, 15.5., 22.5. klo 16.00-17.30. Pienryhmätoimintaa järjestetään ryhmälle viisi (5) kertaa, 1,5 tuntia kerrallaan.

Ryhmään mahtuu kuusi (6) lasta. Ryhmää ohjaavat kaksi sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaista Maija Lipponen ja Heidi Kotilainen sekä apuohjaajanuori. Ryhmä kokoontuu osoitteessa Juholankyläntie 26B, 88600 Sotkamo, Tulo tapahtuu omin kyydein. Osallistumismaksu on 40e/lapsi.  

Ilmoittautumisia ottaa vastaan Heidi Kotilainen, puhelimitse p. 041 4339441 tai sähköpostilla ristinkantajat@ristinkantajat.fi. Otamme vastaan ilmoittautumisia 8.4.2016 saakka. Ilmoita: lapsen nimi, koulu sekä luokka jolla hän on, ikä, osoite, allergiat, ruoka-aineallergiat sekä sairaudet/lääkitykset tai muut toiminnan turvallisuuden kannalta tärkeät asiat.

Kaikille hakijoille ilmoitetaan henkilökohtaisesti pääsevätkö he mukaan toimintaan. Pienryhmään valituille lähetetään lisäksi kirje, jossa kerrotaan tarkemmin toiminnan sisällöistä sekä henkilötietolomake, joka tulee palauttaa ensimmäiselle kerralle huoltajan allekirjoituksella varustettuna. HUOMIO! Olemme SRL:n Hevosavusteiset palvelut -jäsentalli (16.3.2016 alkaen) ja pienryhmäläiset ovat vakuutettuja puolestamme. Et tarvitse olaa erillistä vakuutusta! Toiminta on luottamuksellista.

Toiminnan järjestää Ristinkantajat ry yhteistössä Sotkamon seurakunnan varhaisnuorisotyön kanssa
www.ristinkantajat.fi

Lähteellä

Hevoset laiduntavat isolla heinäpellolla vaaran rinteessä. Vesi haetaan metsässä olevasta lähteestä. Aamuisin kävelen laitumelle, annan hevoseille ja ponille kaurat, sitten kävelen sankojen kanssa metsään. Aurinko paistaa koivujen lomasta silmiin, saniaiset ovat korkeita. Tiltaltti hyppii oksilla, vaikea nähdä sitä, häikäisee. Otan sankolla vettä. Samasta lähteestä ovat aikaisemmat sukupolvet hakeneet juomaveden aikana ennen vesijohtoa.

Kannan sankot laitumelle, haen vettä vielä muutaman kerran lisää kunnes saavit ovat täynnä. Hevoset ovat syöneet herkkunsa ja seisovat tiiviinä laumana hätistellen kärpäsiä toisistaan. Sinisuohaukkanaaras lentää laitumen yli. Lähden kotiin.

Pöllöt käy itse pöntöllä

Tullessani äidiksi reilu kolme vuotta sitten, en varmasti osannut aatellakkaan millaisia tunteita ja ajatuksia äitiys lopulta tuo mukanaan. Nyt kolmivuotiaan pojan kanssa meinaa äidin hymy hyytyä: vastaus kaikkiin äidin kysymyksiin, toiveisiin, ehdotuksiin on Ei, En, En muista, En halua, En tee, En mee, En osaa, En sitä ja En tätä.

Piti pitkän työviikon jälkeen ihan muistella, onko tässä lähiaikoina ollut jotain erityisen ihanaa juttua yhdessä lapsen kanssa. No onhan niitä!

Ennen joulua Maija vei meidät rekiajelulle, minut ja pojan. Maija ja Juho ovat vieneet pöllöille pönttöjä metsään. Otsalampun valossa, huimassa vaudissa, reessä istuen poikani kanssa koitimme hoksata, missä kohdassa pöntöt ovat. Yhden me näimmekin ja Maija kertoi, että toivoisi pöllöjen sinne tekevän kodin itselleen. Poikani alkoi pohtia, miten pöllöt käyvät itse pöntöllä. Ajatteles! Eipä itse tullut ajatelleeksikaan, että lapsi yhdistää pöllöjen pöntöt omaan pöntöllä, siis vessanpöntöllä, käymiseen. Tämän pohdinnan seurauksena ei mennyt kauaa ja poikamme on siitä lähtien käynyt itse, kuten pöllöt, pöntöllä!

Toisena päivänä menimme poikani kanssa tallille yhdessä. Kuulimme naapurilta, että heidän hevosensa on kovin kipeä ja eläinlääkäri on tulossa katsomaan potilasta. Tuon päivän jälkeen olemme joka päivä puhuneet naapurin hevosen sairaudesta, sen tervehtymisestä sekä tarkistaneet, joko hevonen on päässyt ulos. Lisäksi olemme pohtineet, mitä eläinlääkäri on voinut käynnillään tehdä hevoselle ja tuleeko eläinlääkäri uudelleen käymään. Ja kappas, pikku hiljaa äitikin hoksasi: poikahan sanoittaa omaa nuhaansa ja siitä paranemista hevosen sairauden kautta! Meillä nuha on rauhoittunut, mutta naapurin hevosen sairastumista seuraamme vieläkin.

Voimia ei ei-arkeen antaa myös pojan pyynnöt tulla pussailemaan sohvalle ja sanat: Äiti, arvaa kuinka paljon sua rakastankaan...

Luonto on ulkona

Luonto on ulkona. Mene ulos.

Meille syntyi poika huhtikuussa. Olin tehnyt tätä ennen töitä seitsemän vuotta suunapäänäpersienä.
Jonkin oli muututtava ja jotain oli keksittävä liian työnteon tilalle.

Seitsemän vuoden lauantait ja sunnuntait katselin haikeana ulos luontoon verstaan ikkunasta. Tuntui, että luonto oli suljettu minulta, tai ei se mitään ollut suljettu, vaan minä olin sulkenut omilla toimillani itseni luonnon ulkopuolelle. Tunsin olevani vankilassa omassa verstaassani.

Olen aina suuresti kaivannut luontoon ja niinpä päätinkin, että aloitan uudelleen valokuvausharrastukseni; harrasteen minkä olin vuosia sitten jättänyt taka-alalle juurikin työkiireiden vuoksi. Aluksi aloitin kuvaamaan töyhtöhyyppiä aamuisella vaunuja työnnellessä. Seuraava kohde oli suopöllö.

Olin haltioissani: oli uskomattoman pysäyttävää katsella suopöllöä okulaarin läpi; ikäänkuin maailma olisi pysähtynyt. Se on kummallista kuinka terapeuttista pelkkä luonnossa oleminen on. Seitsemän vuoden yritysmaailmassa riutumisen jälkeen on ollut kovinkin terapeuttista istua vain ja kuullostella luonnon ääniä.

Olen pohtinut, miksi metsässä oleminen rauhoittaa mieltä. Luonto itsessään ei ole sen todellisille eläjille mikään kevyen irtioton paikka tai harrastelun mukava raami. Luonnossa on jatkuva elämisen ja kuolemisen kamppailu ja siinä kamppailussa todellakin vahvin voittaa. Ehkäpä juttu on siinä, että peli on reilua ja luonnollista, toisin kuin meidän ketkuloiden maailmassa, missä valitsemme puolemme sen mukaan kuka maksaa parhaiten ja olemme valmiita vaihtamaan puolemme sujuvasti. Korpit tosin saattavat tehdä poikkeuksen, mutta eivät nekään kaveriaan petä.

Niin, luonto on ihan pihalla - ole siis pihalla aivan rauhassa.