Mitä tahansa hevosta ei voi käyttää työssä ihmisten kanssa.
Hevonen on koulutettava tehtäväänsä, jotta se tietää miten käyttäytyä. Näin
hevosen kanssa on turvallista toimia kokemattomankin ihmisen ja lisäksi
varmistetaan hevosen jaksaminen työssään. Jos hevonen ei tiedä, mitä siltä
vaaditaan, se turhautuu ja alkaa voida huonosti.
Olimme eilen Suomenhevosliiton järjestämässä Nuoren hevosen
kouluttaminen ratsuksi –tilaisuudessa saamassa
lisää oppia hevosen kouluttamiseen. Koulutuksen teoria oli jo ennestään tuttua
aikaisemmilta kursseilta ja kirjallisuudesta. Myös itse olemme harjoitelleet hevostemme
kouluttamista jo monta vuotta niin arjen sujumista kuin asiakastilanteitakin
varten. Mukava oli nähdä luentojen päätteeksi esimerkkiratsukoita, joille
kouluttaja Anna Kilpeläinen neuvoi harjoituksia tietyn asian eteenpäin viemiseksi.
Demosuorituksia katsoessa oma silmä harjaantuu aina lisää tunnistamaan
oikeanlaisia reaktioita, joita palkitsemalla hevonen oppii.
Hevosen kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista ja sen
voi tehdä monella tavalla. Mielestäni tärkeintä on ihmisen sisäistää se, että
emme voi olettaa hevosen tai muun eläimen osaavan mitään, mitä emme ole sille
opettaneet. Ja opettaminen tapahtuu antamalla hevosen ITSE yhdistää tietty
pyyntö (esim. kosketus tiettyyn kehonosaan) tiettyyn reaktioon (esim. pään alas
laskeminen). Hevonen ymmärtää yhdistää nämä asiat silloin kun se saa siitä
palkinnon. Palkinto taas ei tarkoita aina makupalaa, vaan se voi olla myös
vaikkapa se, että hevonen pääsee lähemmäs lajitoveria tai kauemmas sitä
huolestuttavasta asiasta. Ihmisen tehtävä on miettiä, mitä hevonen tietyssä
tilanteessa eniten haluaa – silloin palkinto motivoi oppimaan.
Makupala on monesti ihan hyvä palkinto, mutta hevonen ei saa
kerjätä. Sekin täytyy hevoselle opettaa, kuinka se saa makupalan kerjäämättä. Makupalalla
(positiivinen vahviste)me olemme esimerkiksi opettaneet hevosemme laittamaan
itse päänsä päitsiin. Lisäksi olemme opettaneet hevoset laskemaan päänsä alas
niskasta koskettamalla (negatiivinen vahviste eli pään laskemalla hevonen
pääsee niskaan kosketuksesta eroon). Sitten on yhdistetty nämä taidot, jolloin
hevonen pyynnöstä laskee ensin päänsä ja sitten työntää pään päitsiin. Kerran
opittu taito säilyy, koska sitä vahvistetaan joka aamu: kun hevonen työntää
itse päänsä päitsiin, sitä seuraa välitön pääsy ulos tarhaan heiniä syömään
(positiivinen vahviste).
Vahvisteiden käytön lisäksi monia asioita voi kouluttaa
totuttamalla hevosta uusiin asioihin. Hevonen on pakoeläin ja se säikähtää
helposti uusia asioita. Rauhallisella totuttamisella ratsukin oppii vetämään
kolisevaa rekeä, kun se vaihe vaiheelta totutetaan valjaisiin, aisoihin ja
lopulta rekeen. Tai peräkärryssä lepattavia pressuja pelkäävä hevonen tottuu
niihin, kun sille rauhassa näytetään - ensin pitkän matkan päästä ja sitten
vähitellen lähestyen – että pressun lepatus ei aiheuta sille vaaraa.
Totuttamisessa hevonen ei saa huolestua tai säikähtää, vaan uusia asioita
lisätään niin hitaasti, että hevonen pysyy täysin rauhallisena.
Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, mitä hevosillemme on
opetettu. Hevoselle täytyy siis opettaa ihan kaikki, mitä sen kanssa tullaan
tekemään. Asiakastyössä hevosen on tärkeää osata esimerkiksi paikalla
seisominen, koskettaminen, ihmisen kohtelias väistäminen ja niin edelleen.
Lisäksi sen on siedettävä hieman ihmisen epävarmaa käytöstä, lasten
ennalta-arvaamattomuutta, koviakin ääniä, uusia ihmisiä. Ohjaajan vastuulla on
pitää huolta siitä, että hevonen ei väsy työhönsä ja että se voi hyvin. Siksi
neuvomme hevostoiminnassamme asiakkaita, lapsista lähtien, hevosen kouluttamisessa - koska jokainen joka hevosen kanssa toimii, kouluttaa sitä
jollakin tavalla.
.PNG)