maanantai 27. tammikuuta 2014

Lasten päiväleiri

Sunnuntaina 26.1.14 tallille saapui 13 innokasta alakoululaista viettämään leiripäivää. Aluksi tutustuimme toisiimme ja keksimme itsellemme kivat tallinimet. Kävimme tallin säännöt, sillä nehän ovat tärkeät tietää kun hevosten kotona ollaan. Puimme heijastinliivit, jotta ohikulkijatkin varmasti huomaavat meidät ulkona liikkuessamme.

Sitten pääsimmekin jo leikkimään ensimmäisen leikin: kaurankuljetusviestin! Se oli keskittymistä vaativaa puuhaa: täysi lusikallinen kauroja kulki tarkkaakin tarkemmin viestiketjun jäseneltä toiselle. Emmehän halunneet pudotella hevosten iltakauroja maahan! Toki myös talli siivottiin putipuhtaaksi ja hevosille laitettiin heinät ja vedet odottamaan. Kaikki osallistuivat tomerasti ja siistiä tuli!

Ansaitun välipalan jälkeen oli kaikkien odottama hetki: hevoset haettiin sisälle. Kaikki pääsivät harjaamaan ja kokeilemaan kavioiden puhdistusta. Hevosen jalka olikin yllättävän painava nostaa! Onneksi yhteispelillä se onnistui, kun toinen nosti ja toinen puhdisti liat kaviokoukulla.

Kaksi hevosista varustettiin suitsin ja lännensatuloin, joissa on ihan oikea nuppi ja hienot nahkaiset koristelut. Ohjaajat taluttivat hevoset kentälle, jossa kukin pääsi vuorollaan ratsastamaan tehtäväradan turvallisesti talutettuna - itse kuitenkin hevosta ohjaten. Hevonen tottelikin tosi pieniä merkkejä, joita sille annettiin omalla katseella tai kantapäillä hipaisemalla. Vuoroa odottaessa ratsastettiin ympyröitä ja voltteja keppihevosilla, kaikissa askellajeissa ja jopa esteiden yli. Lopuksi kepparit vietiin karsinaan, hoidettiin ja ruokittiinkin. Sillä välin kaikki olivatkin jo ehtineet ratsastaa oikeilla hevosilla.

Hevoset hoidettiin tallissa ja kiitettiin niitä, että saimme ratsastaa niiden selässä. Lopuksi leikimme vielä ravileikin ennen kuin hakemaan tulleet vanhemmat pyydettiin tutustumaan talliin ja hevosiin. Hymy taisi olla useimmalla suupielessä kotiin lähtiessä. Hevoset jäivät ulos tarhaan syömään päiväheiniään.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pöllöt käy itse pöntöllä

Tullessani äidiksi reilu kolme vuotta sitten, en varmasti osannut aatellakkaan millaisia tunteita ja ajatuksia äitiys lopulta tuo mukanaan. Nyt kolmivuotiaan pojan kanssa meinaa äidin hymy hyytyä: vastaus kaikkiin äidin kysymyksiin, toiveisiin, ehdotuksiin on Ei, En, En muista, En halua, En tee, En mee, En osaa, En sitä ja En tätä.

Piti pitkän työviikon jälkeen ihan muistella, onko tässä lähiaikoina ollut jotain erityisen ihanaa juttua yhdessä lapsen kanssa. No onhan niitä!

Ennen joulua Maija vei meidät rekiajelulle, minut ja pojan. Maija ja Juho ovat vieneet pöllöille pönttöjä metsään. Otsalampun valossa, huimassa vaudissa, reessä istuen poikani kanssa koitimme hoksata, missä kohdassa pöntöt ovat. Yhden me näimmekin ja Maija kertoi, että toivoisi pöllöjen sinne tekevän kodin itselleen. Poikani alkoi pohtia, miten pöllöt käyvät itse pöntöllä. Ajatteles! Eipä itse tullut ajatelleeksikaan, että lapsi yhdistää pöllöjen pöntöt omaan pöntöllä, siis vessanpöntöllä, käymiseen. Tämän pohdinnan seurauksena ei mennyt kauaa ja poikamme on siitä lähtien käynyt itse, kuten pöllöt, pöntöllä!

Toisena päivänä menimme poikani kanssa tallille yhdessä. Kuulimme naapurilta, että heidän hevosensa on kovin kipeä ja eläinlääkäri on tulossa katsomaan potilasta. Tuon päivän jälkeen olemme joka päivä puhuneet naapurin hevosen sairaudesta, sen tervehtymisestä sekä tarkistaneet, joko hevonen on päässyt ulos. Lisäksi olemme pohtineet, mitä eläinlääkäri on voinut käynnillään tehdä hevoselle ja tuleeko eläinlääkäri uudelleen käymään. Ja kappas, pikku hiljaa äitikin hoksasi: poikahan sanoittaa omaa nuhaansa ja siitä paranemista hevosen sairauden kautta! Meillä nuha on rauhoittunut, mutta naapurin hevosen sairastumista seuraamme vieläkin.



Voimia ei ei-arkeen antaa myös pojan pyynnöt tulla pussailemaan sohvalle ja sanat: Äiti, arvaa kuinka paljon sua rakastankaan...