Aivan ei nykypäivässä pääse mökittymään, siitä meillä pitää kaksi asiaa huolen. Eläimet ja asuntolaina. Jälkimmäinen vie minut pois kotoa arkisin yli yhdeksäksi tunniksi. Siinä ehtii jo hoitaa sosiaalisiasuhteita päivän tarpeeksi. Silloin tällöin pankkitilille saapuu korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Harvemmin kuitenkaan niin paljon, että siihen olisi tyytyväinen, enemmänkin rahaa kuluisi jos sitä jostain tulisi.
No eläimistä minua liikuttaa koira. Saimme nauttia uudelleen tulleesta syksystä ja voimaantua pimeästä koko perheellä, kun koiramme piti päästä kakkalenkille. Otsalamput loivat turvaa ja sen verran valoa että nähtiin tulla kotiin, taajaman katuvaloista huolimatta syksy on todellakin pimeää aikaa. Olo lenkin jälkeen oli hyvä!
Joka päivä ajelen myös hevostallille, perheen kanssa tai satunnaisen onnellisina päivinä ilman perhettä. Töiden jälkeen saattaisi mökittyminen olla paikallaan, mutta hevonen ei pärjää ilman heiniään ja karsinakin pitää puhdistaa jos talliin meinaa hevoset ottaa. Liekkö juoneet tarhan vesiastiankin tyhjäksi. Äkkiä tallihommissa tulee hiki ja askeleitakin jonkin verran. Voi sitä riemua jos aikataulu antaa myöten lähtä hepan kanssa kävelylle taluttaen tai joskus saatan ratsastaakkin. Ja silloin onnistaa kun hyvä ystävä on tallilla samaan aikaan.
Mistä jäisinkin paitsi, mikäli nukkuisin nyt talviunet otsojen tapaan. Syksyn rankkuudesta, mutta kummallisella tavalla kiehtovasta pimeydestä. Talven odotuksesta ja riemusta kun vihdoinkin pysyvästi maailma valaistuu uudelleen. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti