Ajan kulun nopeuden huomaa vasta näin jälkeen päin. Vuosi 2013 alkaa olla lopuillaan ja vasta oli saman vuoden tammikuu. Ristinkantajien kaksi hevostoiminnan ohjaajaa valittiin alkuvuodesta opiskelemaan Sosiaalipedagoginen hevostoiminta syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisessa kuntoutuksessa – ammatilliseen täydennyskoulutukseen (25 op). Koulutuksen järjesti Ylä-Savon ammattiopisto yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten kanssa.
Nyt nuo opinnot on saatettu päätökseen, projektityöt on hyväksytty ja palautettu sekä viimeinen lähijakso Kuopiossa on ohi. Todistusten saapumista postissa odotellaan. Koulutuksen myötä olemme voineet kehittää hevostoimintaamme sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi.
Olemme oppineet koulutuksen aikana paljon: vahva teoriapohja on antanut oivalluksia, erilaisten sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavien yritysten tutustumiskäynnit ovat vahvistaneet yhdistyksemme toiminta-ajatusta, mahtavat opiskelijat samassa ryhmässä antaneet erilaista näkökulmaa sekä oppia siitä, miten jokainen tekee toimintaa omasta ammattitaidostaan käsin.
Olemme nähneet ja kuulleet, miten eri-ikäiset ihmiset voivat saada elämyksiä, osallisuutta ja kokea yhteisöllisyyttä sosiaalipagagogisessa hevostoiminnassa. Olemme kuulleet paljon hevosen voimaannuttavasta ja kuntouttavasta voimasta. Kahdeksan vuotias tyttö voi saada apua tunteiden hallintaan ja 80-90 -vuotiaiden veteraanien miesporukka kokea hevosen lämpöä yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen uudelleen. Toimintaa voi olla perheiden yhteiseillä leireillä, perhekodin ponitoiminnassa, koulussa oppitunneilla videoiden avulla, pienryhmässä hevostallilla tai ihan kolmelleen asiakas, ohjaaja ja hevonen. Eri ammattialojen työntekijät voivat toteuttaa työssään sosiaalipedagogista hevostoimintaa: sosionomit, diakonit, nuorisotyönohjaajat, toimintaterapeutit, perhekodin työntekijät, opettajat, sosiaalityöntekijät ja terapeutit, listaa voisi jatkaa edelleen.
Tärkeää on toimintaan sopivat hevosystävät, asianmukainen talliympäristö ja ennakointi turvallisuusnäkökulmissa. Kypärän käyttö monissa tilanteissa on tärkein varuste. Turvallisuus ei kuitenkaan vie toiminnasta iloa ja osallisuutta: jokaiselle on paikka ja kaikki osaavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti