Se on nyt muotia green care -mutta mitä se on?

Ristinkantajat ry:n toiminnan lähdettyä käyntiin, oivalsimme melko pian tekevämme green care -toimintaa. Pikku hiljaa myös Suomeen rantautunut toiminta alkoi nousta muutama vuosi sitten myös mediaan ja sitä kautta tulla tutummaksi kaikelle kansalle. Olemme omalta osaltamme pyrkineet tekemään käsitettä tutuksi täällä Sotkamossa. Ja edelleen sillä tiellä jatkamme. Mutta mitä se siis on? Kunhan ollaan metsässä tai eläimen kanssa, sekö riittää?

GREEN CARE -KÄSITTEITÄ

Green care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaan, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua. Se kattaa monia menetelmiä, joita käytetään tavoitteellisesti ja vastuullisesti. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle, mutta luonnon elementtejä voidaan tuoda ja käyttää myös kaupunki- ja laitosympäristöissä.

Kansainvälisesti hyvinvointipalvelujen tuottaminen maaseutuympäristössä on voimakkaasti nousussa, ja alaan liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa on käynnistynyt viime vuosina. Kehityksen kärkimaita ovat mm. Alankomaat, Norja, Iso-Britannia ja Italia. Esimerkiksi Hollannissa on keskitytty hoivamaataloutta tukevien valtakunnallisten rakenteiden kehittämiseen.

Green care on sosiaalinen innovaatio, sillä se yhdistää uudella tavalla tuottajatahot ja verkostot (julkinen, yksityinen, kolmas sektori, eri ammattikunnat, vapaaehtoistyön), toimialat (sosiaali- ja terveys, kuntoutus, kasvatus, maa- ja metsätalous, matkailu), menetelmät (luonto, kuntoutus, psykologia, yhteisökasvatus, maa- ja metsätalous) sekä toimintaympäristöt (luonto, maatila, urbaani ympäristö). Hyvinvointia ylläpitävien rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä, sillä terveydenhuollon rajalliset resurssit eivät riitä kaikkiin nykyisiin tarpeisiin. Ammatillisen osaamiseen vaatimuksista ei kuitenkaan tingitä.

Green care -käsitteen (Green care, Farming for Health, Social Farming, Care Farms) suomenkielisenä vastineena on alettu käyttää termejä vihreä hoiva, vihreä voima ja vihreä virkistys.  Näillä green care voidaan jakaa eri tasoisiin toimintoihin. Vihreästä hoivasta on kysymys silloin, kun palvelut tuotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön alaisuudessa  terapian ja kuntoutuksen tarpeisiin. Esimerkiksi maatiloilla sijaitsevien hoivayritysten yhteydessä voidaan puhua hoivamaataloudesta, mutta termin ulkopuolelle jää vielä monia maaseutuympäristöä hyödyntäviä palveluja, joiden taustalla ei ole maatilaa.

Vihreällä voimalla ja vihreällä virkistyksellä tarkoitetaan ennaltaehkäiseviä ja terveyttä tukevia hyvinvointipalveluja, joille on akuutti ja jatkuvasti kasvava tarve. Suomalaista luontoa on osattu hyödyntää matkailupalvelujen tuottamiseen, mutta yhtälailla se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet monenlaiseen luonnossa tapahtuvaan virkistymiseen, elpymiseen ja voimaantumiseen. Luontoelämyksiin pohjautuvilla palveluilla voidaan tukea vaikkapa työssäkäyvien jaksamista, suojata mielenterveyden ongelmilta tai auttaa ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Luonto- ja eläinavusteiset menetelmät voidaan ottaa käyttöön myös kasvatustyössä. Koulun ulkopuolinen oppiminen, esimerkiksi luontoretket ja maatilavierailut tarjoavat omakohtaisia elämyksiä ja kokemuksellista oppimista, mikä täydentää hyvin koulujen tietopainotteista opetusta. Luontosuhteen syvenemisen ohella voidaan opetella myös sosiaalisia taitoja. Green caren yhteiseen arvoperustaan ja periaatteisiin kuuluvat luonnon vastuullinen ja tavoitteellinen käyttö henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteenä, asiakkaan kunnioitus, eläinten ja luonnon kestävä käyttö sekä toimialojen yhteisten pelisääntöjen ja normien noudattaminen.

GREEN CARE -MENETELMIÄ

Green care on kattokäsite monenlaisille luontoa hyödyntävälle, terapeuttiselle, kuntouttavalle ja elämänlaatua edistävälle toiminnalle. Menetelmät voidaan jakaa monella tavalla, eräs tapa on jaotella ne neljään pääluokkaan (Kuva 1): eläinavusteiset menetelmät, luontoavusteiset menetelmät, hoivamaatalous sekä viherympäristön kuntouttava käyttö. Kukin luokka sisältää useita eri menetelmiä. Ekopsykologia muodostaa keskeisen perustan kaikelle green care -toiminnalle. Siinä ihminen nähdään osana muuta luontoa. Tällöin myös ihmisen ja luonnon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Laajempana tavoitteena on ehkäistä ihmisen vieraantumista luonnosta ja auttaa rakentamaan kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa.

Kuva 1. Luontoavusteisia menetelmiä (www.gcfinland.fi).

Green caren peruselementtejä voidaan katsoa olevan luonto, toiminta ja yhteisö. Luontoa käytetään edistämään, vahvistamaan tai nopeuttamaan asetettuja tavoitteita. Eläimet ovat yksi keskeinen osa green care -toiminnan luontoelementtiä. Toiminta yhdistää ihmisen ympäristöönsä ja luo mahdollisuuden kokemuksille ja oppimiselle. Tekeminen ja uuden oppiminen tuottaa mielihyvää ja aktivoi fyysisesti. Luonnossa toimiminen voi olla myös vähäeleistä, kuten maiseman tai eläinten havainnointia ja rauhoittumista, sillä luonto itsessään tekee toiminnasta elämyksellistä.

Yhteisö mahdollistaa osallisuuden. Vuorovaikutteisuus kiinnittää yksilön yhteisöön ja tarjoaa hyväksynnän tunteen. Parhaassa tapauksessa yhteisön tuki suojelee terveyttä ja lisää toiminnan vaikuttavuutta. Osallisuus green care -toiminnassa voi syntyä paitsi vuorovaikutuksessa ihmisten, myös eläinten, luonnon tai tietyn paikan kanssa. Hevostallilla tai maatilalla voidaan harjoitella kuulumista yhteisöön, jonka kokeminen on askel yhteiskunnan jäsenyyteen. Kuten sosiaalipedagogisessa työssä, myös green caressa on keskeistä toisen ihmisen kohtaaminen, vuorovaikutus ja pedagoginen suhde. Ohjaaja ei toimi pelkästään tiedon lähteenä, vaan erityisesti erilaisten kasvatuksellisten tilanteiden mahdollistajana. Vuorovaikutus on luontevaa toiminnan ohessa.

ps. Tänään ensimmäisenä adventtina Ristinkantajilla on päivä täynnä green carea! Päivällä vietämme talliyhteisön pikkujouluja koristellen tallia sekä hemmotellen hevosia reikiajelun lomassa. Illalla Ristinkantajien , Sotkamon seurakunnan tyttö- ja poikatyön (varhaisnuorisotyö) sekä Sotkamon koiraharrastajien yhteinen Ellu Eläintaitokoulutuksen porukka tapaa Kainuun kaverikoirat seurakuntatalolla. 

(Blogissa käytetty otteita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen käyneiden Heidi Kotilaisen sekä Maija Lipposen projektitöistä: Green care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta erityistä tukea tarvitsevien alakoululaisten pienryhmässä sekä Green care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta yläkoululaisten pienryhmässä. Kokonaiset projektityöt saat luettavaksi sähköpostilla, ole yhteydessä ristinkantajat@ristinkantajat.fi).