torstai 6. helmikuuta 2014

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.



Aamulla viedessäni hevosia ulos heinilleen, huomaan jotain ihmeellistä puiden takana. Pakkaspäivän aurinko nostaa hehkuvan punaisen haloilmiön taivaalle. Samalla auringon valo tekee poikittaisen punaisen hehkun puiden taa. Aivan kuin risti nousisi taivaalle! Risti nousee huimaa vauhtia auringon mukana ylös ja samalla työntää taivalla olevia pilviä syrjään. Taivas kirkastuu pakkaspäivän taivaaksi, ja saan jo siristellä ulkona silmiäni. Oliko tämä nyt kynttilänpäivän rakkauden valoa, jonka Jeesus meille toi maailmaan? Kevät tulee, pimeys väistyy.



Talvi on ollut täynnä tavallista elämää. Arkea, tylsänä ja tasaisena. Iloa on tuonut mielekäs työ, perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket sekä ystävät ja läheiset. Arkea on rytmittänyt myös eläinten hyvinvointi, hevosten ruokailuajat sekä koiran ulkoilutus. Tämä arki on kantanut läpi pimeyden. Turvallinen olo on vallannut minut monta kertaa talven aikana. En pelkää edessä olevia muutoksia tai epävarmuutta, ymmärrän niidenkin tulevan ajallaan elämäämme. Ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon rukoushelmien Pyhän huolettomuuden helmen rukous toistuu mielessäni: ”Sinä tiedät mitä tarvitsen. Varjele minua huolehtimasta.” 

Saatuani tallihommat valmiiksi, ajan voimaantuneena kotiin, Jumala on näyttänyt minulle kaunista luontoaan ja puhutellut minua. Radiossa soi laulu, joka pysäyttää minut. Tämä laulu päättää arjen keskelle muodostuneen oman viikkomessuni.
"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa." Cheek - Kyyneleet (Feat. Sami Saari)

Heidi Kotilainen
Kuraattori, sosiaalipedagogisen hevostoiminnanohjaaja

(Julkaistu Sotkamo-lehdessä  7.2.2014)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Minun hevoseni

Hevonen on kotieläin, lemmikki. Mitä muuta hevonen merkitsee minulle?

Liikuttaja. Hevonen vaatii hoitajaltaan sitoutumista ja aikaa. Ennen kaikkea se vaatii kokonaista elämäntapaa. Hevosen luona täytyy käydä päivittäin vähintään kolme kertaa: viemässä ulos tai talliin, ruokkimassa, juottamassa, puhdistamassa karsina, harjaamassa, ulkoilemassa, liikkumassa, hoitamassa kaviot, loimittamassa. Päivittäisten hoitotoimien lisäksi hevosen hyvinvoinnin ympärille kietoutuu monenlaista muuta tekemistä: aitojen tekeminen tai korjaaminen, heinän tai puhtaan purun hankkiminen traktorikuormittain, uusien aisapuiden etsiminen katkenneiden tilalle metsästä, kerppujen poimiminen talven varalle, heinän tekeminen seipäälle, tallin peseminen kesäisin, varusteiden huoltaminen, lumenluominen... Useimmat näistä toimista tehdään säässä kuin säässä, luonnon armoilla ja sen parissa. Samalla ei jää näkemättä auringonnousut ja -laskut, revontulet ja tähtitaivas, kesäaamun sumu, talven pakkanen eikä syksyn sateet. Luonto tulee kohdattua päivittäin. Hevonen huolehtii, että sen ihmisillä riittää puuhaa eikä kotisohvaa ehdi kuluttaa puhki.

Harrastus- ja työkaveri. Puuhan määrästä riippuen hevosen kanssa ehtii välillä harrastamaankin eli tekemään asioita, joissa voi unohtaa muun elämän hetkeksi, mikäli se ei vielä muissa hommissa unohtunut. Hevosen kanssa yhteinen tekeminen - ratsastus, ajaminen tai vaikka kävelylenkki sienimetsään - vie ajatukset sataprosenttisesti käsilläolevaan hetkeen. Kuten hevosella, ei ole mennyttä eikä tulevaa, vaan on vain tämä hetki. Hetkessä eläminen on muutoin monesti haastavaa. Työkaverina hevosta voi käyttää esimerkiksi juuri tuon hetkessä elämisen löytämiseen.

Kasvattaja. Tallin yhteisö muodostuu kaikista siellä käyvistä ihmisistä ja eläimistä. Yhteisöllä on säännöt, jotka tallilla muodostuvat luontevasti, kun ollaan tekemisissä isojen eläinten kanssa. Sääntöjä noudattamalla tallilla on turvallista ja mukavaa. Tallilla ei voi käydä, jos ei sitoudu sääntöihin. Talli on kasvatuksellinen yhteisö - ja jälleen, kaiken perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin hevonen ja sen kanssa oleminen, harrastaminen ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen. Kaikkien yhteinen päämäärä, joka motivoi sitoutumaan.

Opettaja. Kun ihminen on läpikäynyt tämän kaiken mihin on hevosen myötä sitoutunut, on luultavasti oppinut paljon hevosesta. Mutta ennen kaikkea itsestään, elämästä ja muista ihmisistä. On ehkä käsitellyt hevosenhoidon rinnalla paljon suurempia asioita, jotka muuten olisivat vielä työstämättä. On huomannut, että kaikki on mahdollista, kun vain ryhtyy. On oppinut pitämään huolta, kantamaan vastuuta, luopumaan jostakin, olemaan johdonmukainen. On oppinut ihmissuhdetaitoja ja eläimenlukutaitoja. Miettinyt mikä on oikein ja mikä väärin. On havainnut yhteisön voiman ja oppinut, että yksin olisi monessa vaikeampaa. On saanut aimoannoksen maalaisjärkeä ja kädentaitoja.

Tätä kaikkea pääomaa hevoselta riittää jaettavaksi jokaiselle tallilla kävijälle.

Millainen on sinun hevosesi?


Laiduntalkoot kesällä 2013



maanantai 27. tammikuuta 2014

Lasten päiväleiri

Sunnuntaina 26.1.14 tallille saapui 13 innokasta alakoululaista viettämään leiripäivää. Aluksi tutustuimme toisiimme ja keksimme itsellemme kivat tallinimet. Kävimme tallin säännöt, sillä nehän ovat tärkeät tietää kun hevosten kotona ollaan. Puimme heijastinliivit, jotta ohikulkijatkin varmasti huomaavat meidät ulkona liikkuessamme.

Sitten pääsimmekin jo leikkimään ensimmäisen leikin: kaurankuljetusviestin! Se oli keskittymistä vaativaa puuhaa: täysi lusikallinen kauroja kulki tarkkaakin tarkemmin viestiketjun jäseneltä toiselle. Emmehän halunneet pudotella hevosten iltakauroja maahan! Toki myös talli siivottiin putipuhtaaksi ja hevosille laitettiin heinät ja vedet odottamaan. Kaikki osallistuivat tomerasti ja siistiä tuli!

Ansaitun välipalan jälkeen oli kaikkien odottama hetki: hevoset haettiin sisälle. Kaikki pääsivät harjaamaan ja kokeilemaan kavioiden puhdistusta. Hevosen jalka olikin yllättävän painava nostaa! Onneksi yhteispelillä se onnistui, kun toinen nosti ja toinen puhdisti liat kaviokoukulla.

Kaksi hevosista varustettiin suitsin ja lännensatuloin, joissa on ihan oikea nuppi ja hienot nahkaiset koristelut. Ohjaajat taluttivat hevoset kentälle, jossa kukin pääsi vuorollaan ratsastamaan tehtäväradan turvallisesti talutettuna - itse kuitenkin hevosta ohjaten. Hevonen tottelikin tosi pieniä merkkejä, joita sille annettiin omalla katseella tai kantapäillä hipaisemalla. Vuoroa odottaessa ratsastettiin ympyröitä ja voltteja keppihevosilla, kaikissa askellajeissa ja jopa esteiden yli. Lopuksi kepparit vietiin karsinaan, hoidettiin ja ruokittiinkin. Sillä välin kaikki olivatkin jo ehtineet ratsastaa oikeilla hevosilla.

Hevoset hoidettiin tallissa ja kiitettiin niitä, että saimme ratsastaa niiden selässä. Lopuksi leikimme vielä ravileikin ennen kuin hakemaan tulleet vanhemmat pyydettiin tutustumaan talliin ja hevosiin. Hymy taisi olla useimmalla suupielessä kotiin lähtiessä. Hevoset jäivät ulos tarhaan syömään päiväheiniään.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pöllöt käy itse pöntöllä

Tullessani äidiksi reilu kolme vuotta sitten, en varmasti osannut aatellakkaan millaisia tunteita ja ajatuksia äitiys lopulta tuo mukanaan. Nyt kolmivuotiaan pojan kanssa meinaa äidin hymy hyytyä: vastaus kaikkiin äidin kysymyksiin, toiveisiin, ehdotuksiin on Ei, En, En muista, En halua, En tee, En mee, En osaa, En sitä ja En tätä.

Piti pitkän työviikon jälkeen ihan muistella, onko tässä lähiaikoina ollut jotain erityisen ihanaa juttua yhdessä lapsen kanssa. No onhan niitä!

Ennen joulua Maija vei meidät rekiajelulle, minut ja pojan. Maija ja Juho ovat vieneet pöllöille pönttöjä metsään. Otsalampun valossa, huimassa vaudissa, reessä istuen poikani kanssa koitimme hoksata, missä kohdassa pöntöt ovat. Yhden me näimmekin ja Maija kertoi, että toivoisi pöllöjen sinne tekevän kodin itselleen. Poikani alkoi pohtia, miten pöllöt käyvät itse pöntöllä. Ajatteles! Eipä itse tullut ajatelleeksikaan, että lapsi yhdistää pöllöjen pöntöt omaan pöntöllä, siis vessanpöntöllä, käymiseen. Tämän pohdinnan seurauksena ei mennyt kauaa ja poikamme on siitä lähtien käynyt itse, kuten pöllöt, pöntöllä!

Toisena päivänä menimme poikani kanssa tallille yhdessä. Kuulimme naapurilta, että heidän hevosensa on kovin kipeä ja eläinlääkäri on tulossa katsomaan potilasta. Tuon päivän jälkeen olemme joka päivä puhuneet naapurin hevosen sairaudesta, sen tervehtymisestä sekä tarkistaneet, joko hevonen on päässyt ulos. Lisäksi olemme pohtineet, mitä eläinlääkäri on voinut käynnillään tehdä hevoselle ja tuleeko eläinlääkäri uudelleen käymään. Ja kappas, pikku hiljaa äitikin hoksasi: poikahan sanoittaa omaa nuhaansa ja siitä paranemista hevosen sairauden kautta! Meillä nuha on rauhoittunut, mutta naapurin hevosen sairastumista seuraamme vieläkin.



Voimia ei ei-arkeen antaa myös pojan pyynnöt tulla pussailemaan sohvalle ja sanat: Äiti, arvaa kuinka paljon sua rakastankaan...

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tapaninpäivänä perheillä oli aikaa olla yhdessä

Tapaninpäivän rekijaelun lomassa pääsi nauttimaan kupposen nokipannukahvia. Kuva Aila Tervonen.
Tapaninpäivän rekiajelutuksen suosio yllätti todenteolla. Perheet olivat koonneet väkensä vauvasta vaariin mukaan hevostallille. Yli kahden tunnin ajan suomenhevosemme Siru ja Ralle vetivät pellolla rekeä vuorotellen.

Ristinkantajien tulevan vuoden teemana onkin perheiden yhteinen aika ja sen vahvistaminen erilaisten tapahtumien ja palveluiden kautta. Tästä Tapaninpäivästä onkin hyvä suunnata katse kohti uutta vuotta. Olemme vakuuttuneita, että perheille on tärkeää järjestää mahdollisuus lähteä kotiympäristöstä ja arjen rytmistä viettämään aikaa yhdessä myös muualle. Kun perheet tekevät yhdessä jotain, he huomaavat toisistaan vahvuuksia ja auttavat toinen toistaan. Tämä vahvistaa luottamusta ja kunnioitusta perheen kesken. Kuinka monen avioliitto vuoden jälkeenkin voi puolisostaan huomata uuden puolen tai uuden taidon kun lähtee kokeilemaan uutta lajia!

Olemme ajatelleet palveluitamme myös niin, että moni niistä sopii perheiden kanssa yhdessä tehtäväksi. Rekiajelu on tästä yksi mitä mahtavin esimerkki. Hevosen reen eteen valjastaminen yhdessä ja siitä palkinnoksi seuraa yhteinen ulkoilu luonnosta nauttien! Myös hiihtoratsastus voi olla uusi extremelaji, jossa eteenkin isommat lapset pääsevät nauttimaan vauhdinhurmasta. Mutta uskaltaako iskä nousta suksille?

Vaaran ympäri vaellukselle voidaan lähteä aikuiset ja lapset yhdessä. Mukana hevonen talutuksessa tuo retkeen uuden näkökulman. Jokainen saa vuorollaan taluttaa tai talutetaan hevosta yhdessä. Myös erilaiset toimintapäivät voi tilata erityisesti perheelle räätälöitynä. Miltä kuulostaisi yhteiset luontorastit lähimetsässä ja nuotiokahvit laavulla pienen kävelymatkan päässä?


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

lauantai 14. joulukuuta 2013

TAPANINPÄIVÄN REKIAJELUA JUHOLANKYLÄLLÄ!



 
TAPANINPÄIVÄN REKIAJELUA JUHOLANKYLÄLLÄ! 

26.12.2013 klo 12-14.00 
ajamme kirkkoreellä hevostallin ympäristössä. 

2€/kyytiläinen.
 
Pakkasraja – 15 astetta. Emme vakuuta osallistujia.

Tapahtuman tuotolla tuemme sosiaalisen tuen tarpeessa olevia lapsia, nuoria sekä aikuisia. 

Tallinosoite on:
Juholankyläntie 33, 88600 Sotkamo
Lisätietoja www.ristinkantajat.fi
P. 040 508 3270 tai 0414339441
 (ajo-ohjeet, tapahtuman toteutumisen varmistus jne)