torstai 6. helmikuuta 2014

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.



Aamulla viedessäni hevosia ulos heinilleen, huomaan jotain ihmeellistä puiden takana. Pakkaspäivän aurinko nostaa hehkuvan punaisen haloilmiön taivaalle. Samalla auringon valo tekee poikittaisen punaisen hehkun puiden taa. Aivan kuin risti nousisi taivaalle! Risti nousee huimaa vauhtia auringon mukana ylös ja samalla työntää taivalla olevia pilviä syrjään. Taivas kirkastuu pakkaspäivän taivaaksi, ja saan jo siristellä ulkona silmiäni. Oliko tämä nyt kynttilänpäivän rakkauden valoa, jonka Jeesus meille toi maailmaan? Kevät tulee, pimeys väistyy.



Talvi on ollut täynnä tavallista elämää. Arkea, tylsänä ja tasaisena. Iloa on tuonut mielekäs työ, perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket sekä ystävät ja läheiset. Arkea on rytmittänyt myös eläinten hyvinvointi, hevosten ruokailuajat sekä koiran ulkoilutus. Tämä arki on kantanut läpi pimeyden. Turvallinen olo on vallannut minut monta kertaa talven aikana. En pelkää edessä olevia muutoksia tai epävarmuutta, ymmärrän niidenkin tulevan ajallaan elämäämme. Ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon rukoushelmien Pyhän huolettomuuden helmen rukous toistuu mielessäni: ”Sinä tiedät mitä tarvitsen. Varjele minua huolehtimasta.” 

Saatuani tallihommat valmiiksi, ajan voimaantuneena kotiin, Jumala on näyttänyt minulle kaunista luontoaan ja puhutellut minua. Radiossa soi laulu, joka pysäyttää minut. Tämä laulu päättää arjen keskelle muodostuneen oman viikkomessuni.
"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa." Cheek - Kyyneleet (Feat. Sami Saari)

Heidi Kotilainen
Kuraattori, sosiaalipedagogisen hevostoiminnanohjaaja

(Julkaistu Sotkamo-lehdessä  7.2.2014)

2 kommenttia: