keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Yhteinen vastuu

Tule sunnuntaina 23.3.14 klo 11-14 mukavaan ulkoilutapahtumaan kirkolle!

Sotkamon seurakunta järjestää ulkoilutapahtuman, jonka tuotto menee yhteisvastuukeräykseen. Osallistumme We care-ryhmän kanssa tapahtumaan teemalla Monipuolinen hevonen. Tapahtuma pidetään seurakuntatalon ja kirkon ympäristössä. Ohjelmassa on muun muassa ulkoilua leikkikentällä, makkaran- ja letunpaistoa, arpajaisia sekä hevosohjelmaa. Kaksi hevostamme saapuvat kirkon parkkipaikalle klo 12-14. Luvassa on suomenhevosen esittelypiste, jossa voit valokuvauttaa itsesi/lapsesi/perheesi ja saat linkin sähköiseen valokuvaan (maksu 1 €, joka menee yhteisvastuukeräykseen) ja lisäksi maksutonta vanhojen ja nykyaikaisten hevosvarusteiden ja -lajien esittelyä, näytelmä "Pepin seikkailu viidakossa" sekä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan esittelypiste. Hevosohjelman toteuttaa We care -ryhmän nuoret aikuisten ohjaajien avustuksella.

Yhteiskunta olemme me, ihmiset. Meillä on vastuu toisistamme. Tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen teemoina ovat suomalaisen saattohoidon parantaminen sekä ihmisoikeuksien turvaaminen Guatemalassa. Lisää yhteisvastuukeräyksestä voit lukea täältä.

Nähdään sunnuntaina!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Laskiaisena laukattiin

Laskiaissunnuntai. Maaliskuinen lumisade taustalla, perheitä, nuoria ja vanhoja käyskentelemässä tallin nurkalla. Onpas väkeä tänään! Joku uskaltaa jo laittaa laskettelusukset jalkaan, minä odotan rauhallisena pitkät narut perässäni hiihtäjää - kohta mennään laukkaa! Hiljempikin vauhti minulle kyllä sopii, ehdinpähän sivusilmällä katsella mitä hevoskaverini tarhassa hommailevat. Heinää näyttävät saavan, minullekin kyllä kelpaisi... Ai, ratsastajani kertoi että nyt mennään. Kuulin hiihtäjän sanovan että voidaan laukata, mutta ratsastajani varalta vielä tulkkaa viestin minulle (olisin kyllä tajunnut jo!). Siis hanaaaaaa! Huhhuh! Olipas kivaa päästellä pitkällä suoralla menemään!

Katsoppas, kaverinikin taisivat joutua töihin - tuolla liikutellaan kahta kirkkorekeä tallin edessä. Hehheh, siitäs saivat. Minulla sentään perässä vain narut ja hiihtäjä, suomenhevoset joutuvat kiskomaan painavaa rekeä, jonka kyytiin menee ainakin neljä ihmistä. Kylläpä kävi flaksi meikäläisellä... Taisi valinta johtua siitä, kun viimeksi reen edessä päätin näyttää hieman kouluratsastusliikkeitä ja ne eivät kuulemma sovi rekihevosen repertuaariin... Hui! Mikä se tuo on! Jaa, ne olivatkin lastenvaunut - niitä onkin useammat täällä liikenteessä. Ja lapset laskevat mäkeä ja laukkaavat tuolla kanssani kilpaa keppihevosten selässä. Tulisivat tänne seuraksi! Estettäkin ylittävät. Ja HUI! Mitä ne nuo ovat? Jaa, ne olivatkin tuttuja tyttöjä pukeutuneena ilveksen ja mörrimöykyn asuun. Supattavat, että menevät pitämään lapsille luontorataa. Aika oikean näköisiä ovat, täytyy sanoa!

Tuo poninlurjus pääsee kyllä liian vähällä. Sen tehtävä on tänään vain syödä heinää ja näyttää söpöltä. Sen tehtävän minä osaisin paljon paremmin: olenhan sentään suuri ja pilkullinen enkä pieni ja laikukas kuten poni! Olen ollut monta kertaa tapahtumissa poseeraamassa lasten kanssa ja pidän heistä. Nyt ratsastajani kertoo minulle, että hommani on tältä päivää hoidettu - hikihän tässä tulikin - ja kiittää minua hyvästä suorituksesta. No, ainahan minä osaan käyttäytyä (paitsi reen edessä viimeksi, väittää ratsastajani vastaan). Saan loimen selkääni ja pääsen tarhaan päiväheinille. Ai että ne maistuvatkin nyt. Etenkin kun saan katsella pellolla reen edessä ravaavia suomenhevosia - eivätpähän tule minua ajamaan pois heinäkasalta. No, vähän kyllä kuitenkin käyn tuossa aidalla poseeraamassa kameralle, hetkinen... Käskivät muistaa kertoa toimittajalle, että tämän päivän ovat suunnitellut ja toteuttanut nuorten We care -hankkeen ryhmä. Ymmärtääköhän se toimittaja hevosta...

Kuvia näytti ottavan monikin räpseestä päätellen. Nämä kuvat minulle lähetti Juho Lipponen:












Ja seuraavat kuvat minulle tupsahti Milja Heikkisen kamerasta: 







sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Teatterilippuarvonnan voittajat

Lipun maanantain Kiviä taskussa -esitykseen voittivat nimimerkit

Hukkaska 

ja 

Marjo Kinnunen

!!!!!

Onnea voittajille! Otamme teihin yhteyttä NYT!

Ja muutkin, tulkaa katsomaan esitystä :)

perjantai 21. helmikuuta 2014

Tulossa: Laskiaistapahtuma


Helmikuun alussa meillä alkoi green care -toimintaan nuoria perehdyttävä We care-ryhmä. Tämän ryhmän käsissä valmistui ohjelma laskiaissunnuntain koko perheen tapahtumaan Laukalla laskiaiseen. Tapahtuma järjestetään 2.3.14 klo 12-15 Juholankylällä. Tervetuloa kaikki vauvasta vaariin!

Kiviä taskussa

Maanantaina 24.2.14 klo 19 esitetään Sotkamon lukion salissa Kajaanin Kaupunginteatterin ratkiriemukas ja ylistetty komedia Kiviä taskussa. Esityksen lipputulot lahjoitetaan lyhentämättöminä Sotkamon nuorisotoimen etsivälle nuorisotyölle. 

”Etsivä nuorisotyö on suunnattu alle 25-vuotiaille sotkamolaisille tai Sotkamossa opiskeleville nuorille. Tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa olevat nuoret ja ohjata heidät sellaisten palveluiden ja tuen piiriin, jolla edistetään heidän kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyä koulutukseen tai työmarkkinoille. Ilmoituksen nuoresta etsivälle nuorisotyölle voivat tehdä koulut, oppilaitokset, huoltajat tai muut nuoren tuntevat henkilöt, joilla on huoli nuoren elämäntilanteesta.” (www.sotkamo.fi / Nuorisotoimi)

”Sotkamossa puolitoista vuotta toiminut etsivä nuorisotyö tavoitti viime syksyn aikana 11 uutta nuorta muun muassa oppilaitosten, kavereiden ja huolestuneiden läheisten ilmoitusten perusteella. Tiivistä yhteistyötä vuonna 2013 tehtiin 23 nuoren kanssa. Yhteensä ilmoituksia mahdollisista avun tarvitsijoista tuli 38.” (Sotkamo-lehti 24.1.14)

”Kiviä taskussa sijoittuu Irlannin kuihtuvalle maaseudulle, jossa kuvataan unelmahöttöistä Hollywood-elokuvaa Irlannin maaseudusta. Tarina alkaa, kun kaksi kaverusta, Jake ja Charlie, menevät avustajiksi filmiin. Kaikki muuttuu kuitenkin joksikin muuksi kuin kumpikaan alunperin kuvitteli. 
                                                                                                                       
Kiviä taskussa on hillitön komedia, joka on näyttelijätaiteen juhlaa. Kaksi näyttelijää esittää yhteensä 15 roolia kuumasta Hollywood-kaunottaresta aina vanhaan maalaisukkoon saakka.

Esityksen kesto noin 2 tuntia 20 minuuttia, sisältää väliajan. Kiviä taskussa on Kajaanin Kaupunginteatterin ja Kotkan Kaupunginteatterin yhteistuotanto.(www.kajaaninteatteri.fi)

Ristinkantajat ry sai lahjoituksena kaksi lippua maanantain esitykseen Sotkamon lukiolla. Arvomme liput kaikkien tätä blogitekstiä kommentoineiden kesken su 23.2.14 kello 14.00! Kirjoita kommenttiin esimerkiksi kuinka usein käyt teatterissa!

torstai 6. helmikuuta 2014

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.



Aamulla viedessäni hevosia ulos heinilleen, huomaan jotain ihmeellistä puiden takana. Pakkaspäivän aurinko nostaa hehkuvan punaisen haloilmiön taivaalle. Samalla auringon valo tekee poikittaisen punaisen hehkun puiden taa. Aivan kuin risti nousisi taivaalle! Risti nousee huimaa vauhtia auringon mukana ylös ja samalla työntää taivalla olevia pilviä syrjään. Taivas kirkastuu pakkaspäivän taivaaksi, ja saan jo siristellä ulkona silmiäni. Oliko tämä nyt kynttilänpäivän rakkauden valoa, jonka Jeesus meille toi maailmaan? Kevät tulee, pimeys väistyy.



Talvi on ollut täynnä tavallista elämää. Arkea, tylsänä ja tasaisena. Iloa on tuonut mielekäs työ, perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket sekä ystävät ja läheiset. Arkea on rytmittänyt myös eläinten hyvinvointi, hevosten ruokailuajat sekä koiran ulkoilutus. Tämä arki on kantanut läpi pimeyden. Turvallinen olo on vallannut minut monta kertaa talven aikana. En pelkää edessä olevia muutoksia tai epävarmuutta, ymmärrän niidenkin tulevan ajallaan elämäämme. Ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon rukoushelmien Pyhän huolettomuuden helmen rukous toistuu mielessäni: ”Sinä tiedät mitä tarvitsen. Varjele minua huolehtimasta.” 

Saatuani tallihommat valmiiksi, ajan voimaantuneena kotiin, Jumala on näyttänyt minulle kaunista luontoaan ja puhutellut minua. Radiossa soi laulu, joka pysäyttää minut. Tämä laulu päättää arjen keskelle muodostuneen oman viikkomessuni.
"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa." Cheek - Kyyneleet (Feat. Sami Saari)

Heidi Kotilainen
Kuraattori, sosiaalipedagogisen hevostoiminnanohjaaja

(Julkaistu Sotkamo-lehdessä  7.2.2014)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Minun hevoseni

Hevonen on kotieläin, lemmikki. Mitä muuta hevonen merkitsee minulle?

Liikuttaja. Hevonen vaatii hoitajaltaan sitoutumista ja aikaa. Ennen kaikkea se vaatii kokonaista elämäntapaa. Hevosen luona täytyy käydä päivittäin vähintään kolme kertaa: viemässä ulos tai talliin, ruokkimassa, juottamassa, puhdistamassa karsina, harjaamassa, ulkoilemassa, liikkumassa, hoitamassa kaviot, loimittamassa. Päivittäisten hoitotoimien lisäksi hevosen hyvinvoinnin ympärille kietoutuu monenlaista muuta tekemistä: aitojen tekeminen tai korjaaminen, heinän tai puhtaan purun hankkiminen traktorikuormittain, uusien aisapuiden etsiminen katkenneiden tilalle metsästä, kerppujen poimiminen talven varalle, heinän tekeminen seipäälle, tallin peseminen kesäisin, varusteiden huoltaminen, lumenluominen... Useimmat näistä toimista tehdään säässä kuin säässä, luonnon armoilla ja sen parissa. Samalla ei jää näkemättä auringonnousut ja -laskut, revontulet ja tähtitaivas, kesäaamun sumu, talven pakkanen eikä syksyn sateet. Luonto tulee kohdattua päivittäin. Hevonen huolehtii, että sen ihmisillä riittää puuhaa eikä kotisohvaa ehdi kuluttaa puhki.

Harrastus- ja työkaveri. Puuhan määrästä riippuen hevosen kanssa ehtii välillä harrastamaankin eli tekemään asioita, joissa voi unohtaa muun elämän hetkeksi, mikäli se ei vielä muissa hommissa unohtunut. Hevosen kanssa yhteinen tekeminen - ratsastus, ajaminen tai vaikka kävelylenkki sienimetsään - vie ajatukset sataprosenttisesti käsilläolevaan hetkeen. Kuten hevosella, ei ole mennyttä eikä tulevaa, vaan on vain tämä hetki. Hetkessä eläminen on muutoin monesti haastavaa. Työkaverina hevosta voi käyttää esimerkiksi juuri tuon hetkessä elämisen löytämiseen.

Kasvattaja. Tallin yhteisö muodostuu kaikista siellä käyvistä ihmisistä ja eläimistä. Yhteisöllä on säännöt, jotka tallilla muodostuvat luontevasti, kun ollaan tekemisissä isojen eläinten kanssa. Sääntöjä noudattamalla tallilla on turvallista ja mukavaa. Tallilla ei voi käydä, jos ei sitoudu sääntöihin. Talli on kasvatuksellinen yhteisö - ja jälleen, kaiken perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin hevonen ja sen kanssa oleminen, harrastaminen ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen. Kaikkien yhteinen päämäärä, joka motivoi sitoutumaan.

Opettaja. Kun ihminen on läpikäynyt tämän kaiken mihin on hevosen myötä sitoutunut, on luultavasti oppinut paljon hevosesta. Mutta ennen kaikkea itsestään, elämästä ja muista ihmisistä. On ehkä käsitellyt hevosenhoidon rinnalla paljon suurempia asioita, jotka muuten olisivat vielä työstämättä. On huomannut, että kaikki on mahdollista, kun vain ryhtyy. On oppinut pitämään huolta, kantamaan vastuuta, luopumaan jostakin, olemaan johdonmukainen. On oppinut ihmissuhdetaitoja ja eläimenlukutaitoja. Miettinyt mikä on oikein ja mikä väärin. On havainnut yhteisön voiman ja oppinut, että yksin olisi monessa vaikeampaa. On saanut aimoannoksen maalaisjärkeä ja kädentaitoja.

Tätä kaikkea pääomaa hevoselta riittää jaettavaksi jokaiselle tallilla kävijälle.

Millainen on sinun hevosesi?


Laiduntalkoot kesällä 2013