Aamujemme ilo: "Tallin perhekerho"

 Kevät näyttää tulleen, aurinko ja taivas näyttäytyy, vihdoin! 

Talven pimeyden yli minua on kantanut Tallimme Perhekerhoksi nimetyt tapaamiset. Talliin kokoontuu hevosenomistaja äitejä ja isiä, mummoja ja ukkeja, naapurin tätejä ja setiä, lapsia sekalainen määrä ja lisäksi vielä tallikissa ja lauma koiria. Hevosia unohtamatta. Tallin edustalla onkin usein aamusin potkureita, pulkkia, vaunuja. Hevosia nämä kulkupelit eivät enää ihmetytä lainkaan. 

Tallilla tapahtuu paljon Ristinkantajat ry:n toimintaa, jolloin oma rooli on usein ryhmän vetäjä tai asiakkaan tavoitteisiin ohjaava työntekijä. Nämä omat harrastamisen hetket nousevat työn vastapainoksi erittäin tärkeiksi.  Tallimme on perheystävällinen ja tallille ovat omat lapsemme erittäin tervetulleita, ei äitinä meidän tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa harrastuksestamme. Lapset viihtyvät ja oppivat samalla sosiaalisa taitoja, yhteisöllisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Tallissa on lapsia varten traktoreita, pehmomiekkoja, hulavanteita, kuorma-autoja, lapioita, kottikärryt ja lumikolat. Jokainen lapsi saa tehdä mukana tallitöitä ja samalla opitaan tärkeää vastuun ottamista eläimistä. Heinien repiminen isosta paalista onkin ollut yksi talven suosikki! Joskus pääsee lumitöitä tekevän traktorin kyytiin! 

Tänään aamulla poikani pyysi, voisimmeko pelata hevosten kanssa jalkapalloa. Lähdimme kokeilemaan. Aamuheinien loput olivat vielä hevosilla jäljellä, joten kovin suurta suosiota jalkapallon pelaaminen ei hevosten keskuudessa saanut. Meille tuli pakkasaamuna sopivasti pelaamisesta liikettä ja punaiset posket.

 - Heidi 

Ralle hieman vilkaisee palloa, Siru taustalla on selvästi kiinnostunut: onko se jotain syötävää? 

Siru tulee katsomaan palloa ja toteaa, ettei kaikki vihreä ole heinää. 

Uusi hyökkäys hevosten maalia kohti! 

Maalissa Velmu poni! Pallo lentää nippa nappa maalitolppien ohi! Jes, maali! Velmulla ei nyt torjunta onnistunut. 

Ralle tuli katsomaan, joko peli päättyi. Taidettiin voittaa Ihmiset 1- Hevoset 0.

We Care

Nuori, tule kanssamme tekemään tapahtumaa Yhteisvastuun hyväksi!

Hevonen asiakastyössämme

Mitä tahansa hevosta ei voi käyttää työssä ihmisten kanssa. Hevonen on koulutettava tehtäväänsä, jotta se tietää miten käyttäytyä. Näin hevosen kanssa on turvallista toimia kokemattomankin ihmisen ja lisäksi varmistetaan hevosen jaksaminen työssään. Jos hevonen ei tiedä, mitä siltä vaaditaan, se turhautuu ja alkaa voida huonosti.

Olimme eilen Suomenhevosliiton järjestämässä Nuoren hevosen kouluttaminen ratsuksi  –tilaisuudessa saamassa lisää oppia hevosen kouluttamiseen. Koulutuksen teoria oli jo ennestään tuttua aikaisemmilta kursseilta ja kirjallisuudesta. Myös itse olemme harjoitelleet hevostemme kouluttamista jo monta vuotta niin arjen sujumista kuin asiakastilanteitakin varten. Mukava oli nähdä luentojen päätteeksi esimerkkiratsukoita, joille kouluttaja Anna Kilpeläinen neuvoi harjoituksia tietyn asian eteenpäin viemiseksi. Demosuorituksia katsoessa oma silmä harjaantuu aina lisää tunnistamaan oikeanlaisia reaktioita, joita palkitsemalla hevonen oppii.

Hevosen kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista ja sen voi tehdä monella tavalla. Mielestäni tärkeintä on ihmisen sisäistää se, että emme voi olettaa hevosen tai muun eläimen osaavan mitään, mitä emme ole sille opettaneet. Ja opettaminen tapahtuu antamalla hevosen ITSE yhdistää tietty pyyntö (esim. kosketus tiettyyn kehonosaan) tiettyyn reaktioon (esim. pään alas laskeminen). Hevonen ymmärtää yhdistää nämä asiat silloin kun se saa siitä palkinnon. Palkinto taas ei tarkoita aina makupalaa, vaan se voi olla myös vaikkapa se, että hevonen pääsee lähemmäs lajitoveria tai kauemmas sitä huolestuttavasta asiasta. Ihmisen tehtävä on miettiä, mitä hevonen tietyssä tilanteessa eniten haluaa – silloin palkinto motivoi oppimaan. 

Makupala on monesti ihan hyvä palkinto, mutta hevonen ei saa kerjätä. Sekin täytyy hevoselle opettaa, kuinka se saa makupalan kerjäämättä. Makupalalla (positiivinen vahviste)me olemme esimerkiksi opettaneet hevosemme laittamaan itse päänsä päitsiin. Lisäksi olemme opettaneet hevoset laskemaan päänsä alas niskasta koskettamalla (negatiivinen vahviste eli pään laskemalla hevonen pääsee niskaan kosketuksesta eroon). Sitten on yhdistetty nämä taidot, jolloin hevonen pyynnöstä laskee ensin päänsä ja sitten työntää pään päitsiin. Kerran opittu taito säilyy, koska sitä vahvistetaan joka aamu: kun hevonen työntää itse päänsä päitsiin, sitä seuraa välitön pääsy ulos tarhaan heiniä syömään (positiivinen vahviste). 

Vahvisteiden käytön lisäksi monia asioita voi kouluttaa totuttamalla hevosta uusiin asioihin. Hevonen on pakoeläin ja se säikähtää helposti uusia asioita. Rauhallisella totuttamisella ratsukin oppii vetämään kolisevaa rekeä, kun se vaihe vaiheelta totutetaan valjaisiin, aisoihin ja lopulta rekeen. Tai peräkärryssä lepattavia pressuja pelkäävä hevonen tottuu niihin, kun sille rauhassa näytetään - ensin pitkän matkan päästä ja sitten vähitellen lähestyen – että pressun lepatus ei aiheuta sille vaaraa. Totuttamisessa hevonen ei saa huolestua tai säikähtää, vaan uusia asioita lisätään niin hitaasti, että hevonen pysyy täysin rauhallisena. 

Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, mitä hevosillemme on opetettu. Hevoselle täytyy siis opettaa ihan kaikki, mitä sen kanssa tullaan tekemään. Asiakastyössä hevosen on tärkeää osata esimerkiksi paikalla seisominen, koskettaminen, ihmisen kohtelias väistäminen ja niin edelleen. Lisäksi sen on siedettävä hieman ihmisen epävarmaa käytöstä, lasten ennalta-arvaamattomuutta, koviakin ääniä, uusia ihmisiä. Ohjaajan vastuulla on pitää huolta siitä, että hevonen ei väsy työhönsä ja että se voi hyvin. Siksi neuvomme hevostoiminnassamme asiakkaita, lapsista lähtien, hevosen kouluttamisessa - koska jokainen joka hevosen kanssa toimii, kouluttaa sitä jollakin tavalla.

Syntymäpäivälahjaksi voi saada yhteistä aikaa Sirun kanssa

Kun täyttää neljä vuotta, voi saada lahjaksi yhteistä aikaa Sirun kanssa.

 Millaisia asioita sinun haaveidesi tallipäivä pitäisi sisällään?

Tallikerhossa opitaan ja uskalletaan!

Tapaninajelut

 Jo perinteeksi muodostuneella tapaninajelulla saimme koolle ison väkimäärän!















Tunnelma oli oikein mukava, erilaiset kokemukset ja tarinat entisajan rekiajeluista kantautuivat jokaisen korviin!

Sirun ja Rallen vetäessä rekeä, Fionaa sai harjata ja Velmu-ponilla pääsi ajamaan kärryillä.

Kiitos kaikille kävijöille sekä talkoolaisille!


Ristinkantajat ry haluaa
toivottaa kaikille oikein ihanaa uutta vuotta!
Tavataan taas!

Lisää kuvia uudesta tallista

Tarha

Varustehuone alkaa rakentua.

Tavarat löytävät paikkansa.

Tallikissa Jahvetti on myös muuttanut - ihan omatoimisesti!