Puheenjohtajan näkymä.
Niin, sellainen on Ristinkantajien lyhyt historia, mutta katse tulevaisuuteen.
Ajattelen, toivon ja unelmoin, että voisimme tarjota jollekulle toivoa, näkymiä, unelmia, kosketuspintaa, ystävyyttä, läheisyyttä, tukea ja turvaa.
Tahtoisin ettei yhdenkään meistä tarvitsisi pelätä ja vapista huomista yksin. On meitä täällä muitakin. Jos joku meiltä lähtiessään on hymyn kare huulillaan, jos joku sai idean huomiselle tai jos joku sai kipinän, olemme onnistuneet. Ennenkaikkea, jos joku luopuu sysimustista hankkeistaan, se on lottovoitteojen lottovoitto; ei sitä voi edes lottovoitolla mitata.
Ei aina tarvitse olla niin synkkää. Itselleni on jäänyt kesän yhtenä mainioimpana muistona se, kun sain heinäkuisena iltayönä kepittää heinää hyvän ystävän kanssa, tai se, kun iltamyöhällä purettiin porukalla hevosaitausta. Se on jotain sellaista mitä markkinatalous ei tarjoa ja mikä parasta, siitä ei tarvitse maksaa.
Yhteistyö on parasta työtä ja ruoka on sen paras palkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti