lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hevosagility, jotain vanhaa ja jotain uutta!

Maaliskuun aikana tallillemme on kokoontunut alakoululaisia oppimaan hevosten kouluttamisesta sekä hevosten ohjaamisen taitoja. Jokaisella kerralla on opittu jotain erilaista hevosten käyttäytymisestä, opetettu uusia temppuja hevosille sekä vietetty aikaa hevosien laumakäyttäytymistä seuraten. Myös hevosiin tutustuminen hoitotoimenpiteiden kautta on jokaisella kerralla muistettu. 

Kevät yllätti sulattamalla lumet. Mutta se ei meidän kokoontumsia ole haitannut! 
Olemme testanneet tarhassa, miten tammat seuraavat mikäli liikumme ryhmänä, miten taluttaessa hevosen saa seuraamaan juuri minua, miten hevonen ravaa jos minäkin ravaan, ajaneet kärryillä pellolla pujottelutehtäviä sekä tarkkuustehtäviä, kouluttaneet hevosia hulavanteiden kanssa sekä muistaneet aina oikean hetken palkkaamiselle! 

Fiona ja Velmu.
Kuvannut: Taru Pikkarainen
Taisi käydä niin, että monien kerholaisten suosikiksi on muodostunut tallillamme asuva Velmu-poni. Velmu on kohta kolme vuotias shetlanninponi ruuna. Velmu on ihastuttanut lapsia jumppapallo tempuillaan, innokkaalla asenteellaan ja ennakkoluulottomuudellaan. 

Ponia on päässyt myös taluttamaan sekä harjaamaan. Karvoista saikin hienoja mustia, valkeita tai harmaita ristikoita yhdellä tietyllä sualla harjatessa. Ristikon väriä pystyi muuttamaan harjaamalla musta-valkoista Velmua eri kohdista! 
Ponin karvoista saa aikaan taidetta!
Kuvannut: Heidi Kotilainen

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Mukana seurakunnan ulkoilupäivässä


Yhteisvastuukeräyksen hyväksi järjestetyssä ulkoilupäivässä mukana olivat We care -ryhmämme nuoret, jotka järjestivät ohjelman Fiona- ja Siru -hevosten kanssa. Peppi Pitkätossu ja Herra Tossavainen esiintyivät näytöksessä, jossa Peppi etsi kadonnutta apinaa viidakossa. Suomenhevosen kanssa sai kuvauttaa itsensä tai perheensä, pääsipä kuvaan malliksi Pepinkin hevonen söpöine rusetteineen. Esillä oli monen hevosiin liittyvän lajin varusteita, joita sai kokeilla ja ihmetellä. Suomenhevosta rotuna esiteltiin myös: onhan suomenhevonen arvokas kansallisaarteemme, jonka jalostustyön ja käytön soisi Suomessa jatkuvan kaikin voimin! Suomenhevonen näyttikin rauhallisen luonteensa lasten syöttäessä sille heinää. Hevosen syöttäminen taisikin olla lasten mielestä parasta antia!

Kuvat: Maija Lipponen






keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Yhteinen vastuu

Tule sunnuntaina 23.3.14 klo 11-14 mukavaan ulkoilutapahtumaan kirkolle!

Sotkamon seurakunta järjestää ulkoilutapahtuman, jonka tuotto menee yhteisvastuukeräykseen. Osallistumme We care-ryhmän kanssa tapahtumaan teemalla Monipuolinen hevonen. Tapahtuma pidetään seurakuntatalon ja kirkon ympäristössä. Ohjelmassa on muun muassa ulkoilua leikkikentällä, makkaran- ja letunpaistoa, arpajaisia sekä hevosohjelmaa. Kaksi hevostamme saapuvat kirkon parkkipaikalle klo 12-14. Luvassa on suomenhevosen esittelypiste, jossa voit valokuvauttaa itsesi/lapsesi/perheesi ja saat linkin sähköiseen valokuvaan (maksu 1 €, joka menee yhteisvastuukeräykseen) ja lisäksi maksutonta vanhojen ja nykyaikaisten hevosvarusteiden ja -lajien esittelyä, näytelmä "Pepin seikkailu viidakossa" sekä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan esittelypiste. Hevosohjelman toteuttaa We care -ryhmän nuoret aikuisten ohjaajien avustuksella.

Yhteiskunta olemme me, ihmiset. Meillä on vastuu toisistamme. Tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen teemoina ovat suomalaisen saattohoidon parantaminen sekä ihmisoikeuksien turvaaminen Guatemalassa. Lisää yhteisvastuukeräyksestä voit lukea täältä.

Nähdään sunnuntaina!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Laskiaisena laukattiin

Laskiaissunnuntai. Maaliskuinen lumisade taustalla, perheitä, nuoria ja vanhoja käyskentelemässä tallin nurkalla. Onpas väkeä tänään! Joku uskaltaa jo laittaa laskettelusukset jalkaan, minä odotan rauhallisena pitkät narut perässäni hiihtäjää - kohta mennään laukkaa! Hiljempikin vauhti minulle kyllä sopii, ehdinpähän sivusilmällä katsella mitä hevoskaverini tarhassa hommailevat. Heinää näyttävät saavan, minullekin kyllä kelpaisi... Ai, ratsastajani kertoi että nyt mennään. Kuulin hiihtäjän sanovan että voidaan laukata, mutta ratsastajani varalta vielä tulkkaa viestin minulle (olisin kyllä tajunnut jo!). Siis hanaaaaaa! Huhhuh! Olipas kivaa päästellä pitkällä suoralla menemään!

Katsoppas, kaverinikin taisivat joutua töihin - tuolla liikutellaan kahta kirkkorekeä tallin edessä. Hehheh, siitäs saivat. Minulla sentään perässä vain narut ja hiihtäjä, suomenhevoset joutuvat kiskomaan painavaa rekeä, jonka kyytiin menee ainakin neljä ihmistä. Kylläpä kävi flaksi meikäläisellä... Taisi valinta johtua siitä, kun viimeksi reen edessä päätin näyttää hieman kouluratsastusliikkeitä ja ne eivät kuulemma sovi rekihevosen repertuaariin... Hui! Mikä se tuo on! Jaa, ne olivatkin lastenvaunut - niitä onkin useammat täällä liikenteessä. Ja lapset laskevat mäkeä ja laukkaavat tuolla kanssani kilpaa keppihevosten selässä. Tulisivat tänne seuraksi! Estettäkin ylittävät. Ja HUI! Mitä ne nuo ovat? Jaa, ne olivatkin tuttuja tyttöjä pukeutuneena ilveksen ja mörrimöykyn asuun. Supattavat, että menevät pitämään lapsille luontorataa. Aika oikean näköisiä ovat, täytyy sanoa!

Tuo poninlurjus pääsee kyllä liian vähällä. Sen tehtävä on tänään vain syödä heinää ja näyttää söpöltä. Sen tehtävän minä osaisin paljon paremmin: olenhan sentään suuri ja pilkullinen enkä pieni ja laikukas kuten poni! Olen ollut monta kertaa tapahtumissa poseeraamassa lasten kanssa ja pidän heistä. Nyt ratsastajani kertoo minulle, että hommani on tältä päivää hoidettu - hikihän tässä tulikin - ja kiittää minua hyvästä suorituksesta. No, ainahan minä osaan käyttäytyä (paitsi reen edessä viimeksi, väittää ratsastajani vastaan). Saan loimen selkääni ja pääsen tarhaan päiväheinille. Ai että ne maistuvatkin nyt. Etenkin kun saan katsella pellolla reen edessä ravaavia suomenhevosia - eivätpähän tule minua ajamaan pois heinäkasalta. No, vähän kyllä kuitenkin käyn tuossa aidalla poseeraamassa kameralle, hetkinen... Käskivät muistaa kertoa toimittajalle, että tämän päivän ovat suunnitellut ja toteuttanut nuorten We care -hankkeen ryhmä. Ymmärtääköhän se toimittaja hevosta...

Kuvia näytti ottavan monikin räpseestä päätellen. Nämä kuvat minulle lähetti Juho Lipponen:












Ja seuraavat kuvat minulle tupsahti Milja Heikkisen kamerasta: