maanantai 25. huhtikuuta 2016

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Sydämen paloa ja pysähtymistä




Tiiättekö sen, kun oikein kovasti tykkää jostakin ja haluaa tehdä kaikkensa sen eteen että se onnistuisi? 

Tiiättekö sen, kun viettää tunteja edistääkseen toisten hyvinvointia juuri sillä keinolla, joka on itselle kaikkein mieluisin. Kun tekee tunteja ja tunteja auttaakseen toisia? Kun järjestää yhteistä tekemistä ja suunnittelee innoissaan jo seuraavaa? Kun tulee takapakkia suunnitelmissa, aloittaa sinnikkäämmin uudelleen ja etsii uusia juttuja jotka kantaisivat hedelmää. 

Tiiättekö sen, kun unohtaa itsensä ja oman jakasmisen tärkeyden? Vapaaehtoisillakin on rajansa, aivan kuin työntekijöilläkin. Jossain kohti pelkkä innostus ei riitä. Täytyy rajata, että teen vain nämä ja nuihin en lähde mukaan. Mutta minkäs teet jos olet sen tyyppinen, että maailmassa on niin monta kiinnostavaa juttua ja niin paljon tekemistä! 

Omien akkujen lataus on niin työssä kuin vapaaehtoisena erittäin tärkeää. Rinnallakulkijana ei jaksa, mikäli oma hyvinvointi ei ole kunnossa. Kun näitä merkkejä on ilmassa, muistutan itseni tärkeimmästä harrastuksestani. Siitä mistä nautin eniten, siitä missä unohdan maalliset murheet!